2,4 / 5- 2.43 Yhteisön ikäraja
- 7 Arvosteli albumia
- kaksi Antoi sille 5/5
Jos albumeja arvioitiin vain niiden itsetuntemustason perusteella, Löydä Beat ei saisi kritiikkiä. Polarisoivan länsirannikon hahmon Bluefacen debyyttialbumi kertoo kaiken otsikossa. Blueface tunnetaan monista asioista, mutta hänen ainutlaatuinen suhde rytmiin on suurin.
Se ei ole estänyt häntä tekemästä kiehtovia kappaleita. Jos jotain, hänen off-kilter virtaus tulisi nähdä plus, joka auttaa häntä erottumaan. Hänen hölmö sanoitukset voivat olla enemmän röyhkeitä kuin naurettavan arvoiset, mutta ainakin hänellä on huumorintaju.
Valitettavasti, Löydä Beat ei tee syytä Bluefacen pitkäikäisyyteen. Projektilla ei ole edes tunnin ajoaikaa, mutta se tuntuu paisuneelta. Kuuntelemalla yli muutama kappale tästä albumista voi tuntua siltä kuin tekisit juhlavieraan kanssa, joka ei voi mennä tarpeeksi pian kotiin.
Albumi ei tule olemaan uusi klassikko, kun sen ensimmäinen kappale sisältää linjan Baby blowin ’dick aivan kuin huilu ja jonka neljännessä kappaleessa hän puhaltaa munaa kuin trumpetti. Blueface ei ainakaan kaipaa täyttä Lil Yachtya viittaamalla tosiasiallisesti instrumentteihin, jotka edellyttävät suun käyttöä (ts. Ei selloa), mutta se ei ole paljon varmuutta. Jälkimmäinen kappale, Murder Rate, on itse asiassa puolivälissä kunnollinen, lähinnä vilkkaan rytmin ja valtavan Polo G -ominaisuuden ansiosta.
Vierasjakeet ovat yleensä taitavia, ja ne luottavat enimmäkseen taiteilijan kemiaan Bluefacen kanssa. Tämä toimii joillekin, kuten Lil Baby ja Stunna 4 Vegas, joiden energia Bluefacen kanssa ansaitsee enemmän kuin tylsät pianonloukut heidän takanaan. Toisilla, kuten Gunnalla ja DaBabyllä, on ominaisuuksia, joita tarvitaan vain näiden artistien täydentäjien kuuntelemiseen.
Ambjaay ei voi pelastaa Carne Asadaa, joka on haitallinen kaksoisyrittäjien maraton, kuten She gon 'nielee pähkinää kuin se olisi leche, ja minä rullaan tällä nartulla kuin burrito. Kukaan taiteilija ei ansaitse häpeää olla yksinhäninä, kuten wannabe-klubihitti Viral and Period, joka tippuu misogyniasta.
Levyn paras kappale löytää Bluefacen itselleen. Likainen ei tee hänestä itsetarkastavaa sanoittajaa, joka on täynnä teknistä osaamista, mutta sillä on vahva koukku, hyvä rytmi ja fiksu kirjoittaminen (vietin talon sohvalla). Sillä on hänen alkuperäinen karisma, joka houkutteli niin monia. Sammuttiko se myös monia? Toki, mutta se on osa nousemista ja erottumista.
Unohda rytmi. Tämä heikko albumi viittaa siihen, että Bluefacen on löydettävä itsensä uudelleen.
